Kyläkävely – Pellas

Vaste Persson, joka esiintyy lähteissä vuodesta 1517, oli maanviljelijä Pellaksessa ja ensimmäinen Lappolainen, joka tunnetaan nimeltä. Sitä, miten itse tila sai nimensä, ei tiedetä. Ehkä sen voi yhdistää johonkin historian saatossa tilaa ylläpitäneeseen maanviljelijään, joka oli etunimeltään Per. Pellas oli ns. verotila, mikä tarkoitti, että tilan omistaja maksoi veroja suoraan kruunulle. Tila oli pitkään kylän suurin ja sillä oli eniten karjaa – vuonna 1630 siellä oli 20 lehmää ja nuorta nautakarjaa. Isäntä maksoi veroja rahana mutta ennen kaikkea viljana, voina, sianlihana, kaloina, siipikarjana, suolasilakoina ja päivätyönä.

1800-luvun myöhempi puolisko oli dynaamista aikaa Suomen suuriruhtinaskunnassa, jossa tapahtui liberaaleja uudistuksia, kansallista heräämistä, kansanliikkeitä ja kansankoulutusta. Ajalle ominaiset tuulet alkoivat puhaltamaan myös Lappon kylässä. Lappoon perustettiin kansakoulu vuonna 1887, jonka opettajana toimi Emil Nordman. Pellas muuttui koulurakennukseksi, jossa kyläläiset kokoontuivat myös neuvottelemaan, pitämään kokouksia sekä lukemaan sanomalehtiä. Koulusta, kirjastosta (1882) ja nuorisoseurasta (1895) tuli koulutuksen sekä kylän sosiaalisen ja kulttuurisen elämän peruspilarit.

Petter Solstrand (1855–1900), joka oli kotoisin Pellaksesta, kouluttautui opettajaksi Uusikaarlepyyn seminaarissa. Hän sai opettajan työn Helsingistä, missä hän työskenteli jopa maapäivien pikakirjoittajana. Solstrand ei kuitenkaan unohtanut kotikyläänsä – hän dokumentoi ja kirjoitti saariston asukkaiden murteista. Hänen teoksensa ”Kieliopillista materiaalia Brändöstä ja osittain myös Kumlingesta” (1880), joka kuuluu Svenska litteratursällskapetin (SLS) (Suomen ruotsalaisen kirjallisuuden seura) vanhimpaan kansanperinteen kokoelmaan, on ollut osa UNESCO:n maailmanperintöä vuodesta 2021 lähtien.

Petterin poika Väinö Solstrand (1882–1940) jatkoi isänsä viitoittamalla tiellä. Väinön sekä saaristossa tekemän kenttätyön että SLS:n arkistossa tehdyn työn ansiosta museolla on nyt hallussaan kulttuuriaarre valokuvien kera, joka herättää eloon saaristoelämän sellaisena kuin se 1900-luvun alussa oli. Solstrand väitteli tohtoriksi vuonna 1925. Vuonna 1932 hänet nimitettiin pohjoismaisen filologian dosentiksi Helsingin yliopistoon.

Lappon koulu rakennettiin vuonna 1958 ja se sijaitsee kävelymatkan päässä kylän ytimestä, mutta vuodestä 2010 lähtien ovat Lappolaiset lapset käyneet Brändön peruskoulua. Pellaksessa on Thörnroosin perhe jo vuosikymmenten ajan pitänyt suosittua majataloa niin turisteille kuin ryhmillekin, jotka osallistuvat Lappossa järjestettäville kursseille, kalastavat, vaeltavat, haluavat rentoutua tai kokea Lappon kauniin frisbeegolfkentän.